Helsingin ensimmäisen vesisäiliön, Alppilan vesilinnan, suunnitteli insinööri Endre Lekve. Uuden neliskulmaisen rakennuksen vesitilavuus oli 2 617 kuutiometriä, joka vastasi miljoonaa kannua vettä. Vuonna 1876 Helsingissä oli 25 080 asukasta. Lekve oli arvioinut säiliön veden riittävän noin 30 000 helsinkiläiselle vuorokaudessa. Suorakaiteen muotoisen altaan pohjamitat olivat 32,5 metriä ja 20,6 metriä, seinien korkeus oli runsaat neljä metriä.
Vesijohtoveden matka alkoi Vantaanjoesta ensin Vanhankaupungin vedenottamon kolmeen suodatinaltaaseen ja sieltä eteenpäin suodatinaltaiden keskellä olevaan puhdasvesialtaaseen. Tämän jälkeen vesi imettiin putkea pitkin pumppulaitokseen ja pumpattiin Alppilan vesisäiliöön. Korkealla sijaitsevan säiliön ansiosta kaupungin uuteen vesijohtoputkistoon saatiin riittävä paine, jolla vesijohtovesi kulki nykyisen Mannerheimintien alle kaivettua vesijohtoa pitkin Aleksanterinkadun kulmaan ja edelleen siitä Kauppatorille.
Huolellisesta suunnittelusta huolimatta, uudesta säiliöstä ei tullut vedenpitävää. Se vuoti, ja säiliön ensimmäinen korjaus jouduttiin tekemään jo kolmen vuoden käytön jälkeen. Säiliötä laajennettiin myöhemmin vielä useaan kertaan ja lopulta sen tilavuus yli kymmenkertaistui alkuperäisestä.
