Kun Helsingin uutta viemäriverkostoa suunniteltiin, rakennusperiaatteena oli johtaa likavedet lyhintä tietä mereen. Näin kaupungin rannoille syntyi lukuisia viemärin purkupaikkoja pienen matkan päähän toisistaan.
Helsinkiläiset olivat tottuneet käyttämään ympäröiviä vesiä kylpemiseen ja pyykinpesuun. Kaupungin väkiluvun sekä likavesien määrän kasvaessa virtaukset ja tuulet muodostivat lietesärkkiä viemärinsuitten viereen. Rannat saastuivat, haisivat pahalle ja näyttivät likaisilta. Vesien saastumisella alkoi olla merkittäviä vaikutuksia kaupunkilaisten arkeen, terveydentilaan ja hygieniaan.
Saastuminen koitui myös monen uimalan kohtaloksi. Esimerkiksi vuonna 1908 Siltavuorenrannan uimalaitos ja sen lähistöllä ollut pyykinhuuhteluhuone suljettiin rantavesien korkeiden ammoniakki- ja bakteeripitoisuuksien vuoksi.
Helsingin ensimmäinen jätevedenpuhdistamo avautuu
Monet eri tahot alkoivat samanaikaisesti vaatia tilanteeseen parannusta. Kaupungeille määrättyyn terveydenhoitoasetukseen kuului kulkutauteihin varautuminen. Päätöstä ensimmäisen jätevedenpuhdistamon rakentamisesta perusteltiinkin osaltaan sekä yleisen terveydellisen tilanteen että työväestön asuinalueiden olosuhteiden parantamisella.
Puhdistamo päätettiin rakentaa Alppilaan keräämään jätevesiä Alppiharjusta ja Pasilasta. Se oli mitoitettu 3 000 ihmisen jätevesiä varten ja suunniteltu erityisesti Töölönlahteen laskettavien jätevesien puhdistamiseksi.
Ennen jätevedenpuhdistamon rakentamista kaupunki oli hankkinut tietoa ulkomailta ja testannut biologista jätevesien puhdistusta kahdella koeasemalla. Kun Alppilan uusi jätevedenpuhdistamo joulukuussa 1910 otettiin käyttöön, se toimi näin:
”Jätevesi johdettiin puhdistamoissa ensin pienten saostuskaivojen läpi, joista se johdettiin niin sanottuun septiseen tankkiin. Se oli tavallisen saostuskaivon kaltainen kaksiosainen säiliö, jossa jätevesi viipyi niin kauan, että liukenemattomat aineet ja osa liuenneista aineista poistuivat jätevedestä. Pohjalle laskeutuneen lietteen annettiin olla paikallaan useita kuukausia, jolloin liete mädäntyi ja mineralisoitui anaerobisissa olosuhteissa.”
Petri Juuti ja Riikka Rajala - Jätevedenpuhdistuksen ja viemäröinnin vaiheita Helsingissä.
Tällä käytetyllä tekniikalla ei vielä ylletty laadullisesti hyviin puhdistustuloksiin. Alppilan laitoksen puhdistustulos pysyi vain tyydyttävällä tasolla koko toimintansa ajan, kuten myös seuraavaksi, vuonna 1915 rakennetun Savilan puhdistamo. Vaikka Savilan puhdistamo oli jo suurempi, niin yhdessä nämä kaksi puhdistamoa toivat vasta alle kymmenesosan Helsingin asutusjätevesistä jätevedenpuhdistuksen piiriin.
