1930-luvun alussa Vesijohtolaitos alkoi harkita uuden vesisäiliön rakentamista Ilmalan mäelle tai Käpylän Taivaskalliolle. Taivaskallion todettiin sijaitsevan liian kaukana, ja Ilmalan hankkeesta luovuttiin valtion ja kaupungin välisten maakiistojen vuoksi, joten uuden säiliön sijoituspaikaksi valikoitui lopulta Alppila.
Uusi vesisäiliö päätettiin rakentaa vanhan, vuonna 1876 valmistuneen vesilinnan viereen, jotta säiliöiden yhteiskäyttö olisi helppoa. Vaikka Vesijohtolaitos aluksi suunnitteli kahden altaan rakentamista, lopullinen ratkaisu oli yksi pyöreä säiliö. Uuden kaupunkiarkkitehti Gunnar Taucherin ja insinööri Emil Holmbergin suunnittelema pyöreä punatiilinen säiliö otettiin käyttöön joulukuussa 1938.
Lieriönmuotoisen vesisäiliön korkeus oli 17 ja halkaisija 65 metriä. Sen ympärille ja katolle tehtiin Paul Olssonin toimistossa puutarhasommitelma. Se oli ilmeisesti tunnetun puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden piirtämä, sillä hän työskenteli tuolloin Olssonin toimistossa. Katolle tuodut maamassat ja taimet palvelivat myös naamiointina sotien aikana. Vesitornin viherkatto on säilynyt edelleen rakennuksen päällä.
Huvipuisto rakentuu vesitornien ympärille
Linnanmäki avattiin Alppilassa 1950 ja puisto rakentui vesisäiliöiden ympärille. Kummatkin vesitornit poistettiin vesihuoltokäytöstä kesällä 2003, ja asemakaavassa suojellut rakennukset jäivät huvipuiston käyttöön. Vanha vesilinna jäi varastotilaksi, kun taas pyöreän vesisäiliön alla olevaan tilaan on rakennettu Linnanmäen sisävuoristorata, Linnunrata Extra.
Löydät aiheesta lisää tietoa täältä!
