Kaupunkilaisen posti – vesiposti

1941

Ensimmäisten vesipostien tarkoitus oli korvata yleisiä kaivoja sekä tarjota sammutus- ja juomavettä. Vuonna 1941 kaupunginvaltuuston asettama komitea suositteli vesipostien rakentamista omakotialueille helpottamaan veden saantia sodan poikkeusoloissa. Nykyisin ne palvelevat ulkoilijoita ja ilahduttavat helteillä kaupungilla liikkujia.

Helsinkiläiset pääsivät hakemaan vettä vesipostista ensimmäisen kerran jo vuoden 1875 keväällä. Silloisen kaasulaitoksen pihaan, jokseenkin nykyisen Kiasman kohdalle, avattiin kokeiluluontoisesti vesiposti. Siitä jaettiin vettä kaupunkilaisille muutaman tunnin ajan päivässä. Kokeilussa testattiin Alppilan Töölönvuoren uuden vesisäiliön aikaansaamaa vedenpainetta.

Kun Helsingin yleinen vedenjakelu alkoi ja vesijohto tuli seuraavana vuonna 1876 käyttöön, ei vesijohtoja ollut vedetty kuin muutamaan rakennukseen. Kaikille muille asukkaille vesijohtovettä oli saatavilla vain kahdesta julkisesta vesipostista. Näistä ensimmäinen oli sijoitettu Albertinkadun ja Bulevardin kulmaan ja toinen Erottajan kaivon viereen.

Kaivokäynnit vaihtuvat vesipostille

Seuraavana vuonna kaupunkilaiset saivat kaksi vesipostia lisää. Uudet vesipostit olivat auki ympäri vuorokauden. Toinen sijaitsi Kruununhaan Liisantorilla ja toinen Fredrikinkadun ja Eerikinkadun kulmassa. Vähitellen, kun vesiposteja avattiin lisää eri puolille kaupunkia, alkoivat asukkaat saada juomavetensä vesiposteista, ja yleiset kaivot jäivät vain palokunnan käyttöön.

Ennen kuin vesijohtojen rakentaminen toteutui kiinteistöihin saakka, vesipostit korvasivat kaivoja ja vettä kannettiin vesiposteilta sisään asuntoihin.

Lasku myöhemmin vuokrankorotuksena

1900-luvulla vesijohtoverkosto laajeni kaupungin alueella ja uusille kerrostaloalueille, mutta omakotialueet jätettiin pitkään vain kaivojensa varaan.

Vuonna 1941 kaupunginvaltuuston asettama komitea mietti, miten tuolloisissa poikkeusoloissa, jatkosodan aikaan, omakotiasutusta ja rakentamista voisi helpottaa. Helpotuksena kaupunki varasi omakotiasutukselle uusia alueita edullisilla tonttivuokrilla, mutta ilman vesi- ja viemäriverkostoja. Komitean ajatuksena oli, että kaupunki voi kattaa verkostojen rakennuskustannuksia tonttien vuokria korottamalla, jos kaupunki joutuu ne myöhemmin asukkaiden vaatimuksesta järjestämään.

Samaisen komitean mielestä esimerkiksi Pakilan omakotialueelle oli rakennettava vesiposteja katujen varsille, koska kaivovedestä oli alueella pulaa. Vesipostit määrättiin sijoitettavaksi niin, ettei etäisyys mistään olisi enempää kuin 300 metriä.

Pakilassa asukkaat pitivät veden noutoa vesiposteista vaivalloisena, ja he käyttivät omia kaivojaan niin pitkään kuin mahdollista. Vesiposteihin kuitenkin pian tukeuduttiin, kun kaivot likaantuivat tai vesi loppui. Vuonna 1948 Pakilan asukkaat vaativat jo kaupungilta vesiposteja lisää.

Vesiposti – omakotiasujan lähin posti

Sotien jälkeen rakennustarvikkeiden puute vaikeutti kaikkea rakentamista 1950-luvun alkuvuosiin asti. Monet omakotialueet saivat odottaa vesi- ja viemärijohtojen rakentamista 1960-luvulle saakka. Siihen asti asukkaiden oli tultava toimeen joko kaivovedellä tai vesipostien avustuksella. Pahiten vesipulasta kärsiville alueille toimitettiin talousvettä säiliöautoilla. Vuonna 1960 kuudesta kahdeksaan säiliöautoa toimitti vettä yli tuhanteen kiinteistöön.

Vuonna 1965 Helsingin omakotialueilla oli yhteensä 251 vesipostia. Lisäksi joillekin alueille oli johdettu vain osan aikaa toimivia kesävesiposteja. Espoossa yleisiä vesiposteja oli 36, joista 7 oli käytössä ympäri vuoden ja loput 29 olivat kesävesiposteja. Helsingin maalaiskunnan puolella käytössä oli vain yksi yleinen vesiposti. Sen käyttämiseen oli saanut avaimen 55 perhettä.

Bongaa posti ja sammuta jano

Kun vesi- ja viemäriverkostot laajenivat uusille alueille ja kunnallistekniikka tavoitti omakotiasujat, vesiposteja jäi tarpeettomaksi ja niitä ryhdyttiin poistamaan. Vesiposteja on kadonnut myös uusien katujen ja rakennuksien tieltä.

Vuonna 2026 pääkaupunkiseudulla on 67 vesipostia, ja verkostoa laajennetaan noin kymmenellä uudella vesipostilla vesihuollon 150-vuotis juhlavuoden kunniaksi. Ne ovat käytössä säävarauksella huhti-lokakuussa.

Vesipostit toimivat ulkoilijoiden ja kaupungissa liikkujien ilona ja tukena. Niistä saa kuka tahansa täyttää juomapullonsa. Kaupungilla tai ulkoillessa kannattaa katsella ympärilleen. Kun löydät vesipostin, voit sammuttaa helposti janosi.

Vesipostit voit bongata esimerkiksi Kauppatorilta ja Hietaniemen uimarannalta. Kaikkien vesipostien sijainnit voit tarkistaa alta.

Vesipostit Palvelukartalla

Askareet, joissa vettä kului enemmän, kannatti hoitaa vesipostin läheisyydessä. Kuvassa hauen perkausta Tenholantien ja Paraistentien kulman vesipostin luona Ruskeasuolla. Valokuvaaja: Heinonen, Eino. Kuvausaika: n. 1950. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Click to view a larger image
Lapset juomassa vesipostilla Pasilassa 1950-luvulla. Valokuvaaja: Heinonen, Eino. Kuvausaika: n. 1950. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Click to view a larger image
Vesipostilla voi myös lemmikit sammuttaa janonsa. Valokuvaaja: Käkelä, Mikko. Kuvausaika: elokuu 2021. Kuva: HSY.
Click to view a larger image
Vesiposteja on eri ikäisiä ja eri näköisiä. Tämä on Espoon Kauklahdenväylän vesiposti, Ruukinmestarintiellä. Valokuvaaja: Kesäniemi, Outi. Kuvausaika: 26.6.2020. Kuva: HSY.
Click to view a larger image
Hietsun uimarannan designvesiposti. Valokuvaaja: Moilanen, Jussi. Kuvausaika: toukokuu 2022. Kuva: HSY.
Click to view a larger image
Kauppatorin vesiposti on suosittu ja ahkerassa käytössä. Valokuvaaja: Wesander, Merja. Kuvausaika 1.8.2022. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.
Click to view a larger image
Vantaan Ylästön vesiposti. Valokuvaaja: Vettenniemi, Jaakko. Kuvausaika 2.7.2025. Kuva: HSY.
Click to view a larger image
Tapiolan vesiposti. Valokuvaaja: Vettenniemi, Jaakko. Kuvausaika 2.7.2025. Kuva: HSY.
Click to view a larger image
Vantaan Seutulan vesiposti. Valokuvaaja: Vettenniemi, Jaakko. Kuvausaika 2.7.2025. Kuva: HSY.
Edellinen artikkeli
1940-luku
Seuraava artikkeli