Helsingin kaupunkiin vuonna 1946 liitetty Lauttasaaren kaupunginosa kasvoi nopeasti 1940-luvun lopussa ja 1950-luvun alussa. Alueliitoksen aikaan Lauttasaaresta puuttui kokonaan kunnallinen viemärijärjestelmä, minkä vuoksi kerrostalot johdattivat jätevetensä pääasiassa merenlahteen tai lähialueen ojiin. Vesijohtovesi puolestaan tuotiin Alppilan vesisäiliöistä Salmisaaren välipumppuaseman kautta.1950-luvun vaihteessa Lauttasaaren vedenkulutus oli kasvanut niin suureksi, etteivät vesisäiliöt enää riittäneet takaamaan koko saaren keskeytymätöntä vedenjakelua.
Asemakaavaa muutettiin ”keveähkölle” ja ”sirolle” tornille
Lauttasaaren kasvun myötä vesilaitos käynnisti laajan rakennusohjelman, johon sisältyi rahoituksen hakeminen vesitornin rakentamiselle Lauttasaareen sekä laajennussuunnitelma koko kaupunginosan vesijohtoverkolle.
Teollisuuslaitosten lautakunta, joka vastasi kaupungin teknisten laitosten suunnittelusta ja valvonnasta, hyväksyi Vesilaitoksen teettämän Lauttasaaren vesijohtoverkon yleissuunnitelman 15.6.1956. Suunnitelmaan kuului vesitornin lisäksi vesitorniin liitännäisen tunnelijohdon louhinta sekä vesijohtoverkon ja pääsyöttöjohdon vetäminen Salmisaaresta Lauttasaareen. Kaupunginhallitus antoi lopullisen hyväksyntänsä suunnitelmalle 25.4.1957.
Vesilaitos oli aluksi suunnitellut tornin sijoittamista Lauttasaaren Myllykallioon, mutta lopulliseksi paikaksi valikoitui Kotkavuoren läheisyydessä sijaitseva kukkula, jossa oli sopiva rakentamaton tontti. Kiinteistölautakunta ehdotti asemakaavan muutoksia tornin sijoittamiseksi Kotkavuorelle ja perusteli valintaansa tornin ”keveähköllä” ja ”sirolla” ulkomuodolla, joka sopi hiljaiseen naapurustotaajamaan. Kaupunginvaltuusto hyväksyi asemakaavan muutokset 26.3.1958 ja vahvisti samalla vesitornin piirustukset.
Kattotasanne korkeuksissa
Rakennustyöt käynnistettiin nopeasti, vain viikko asemakaavamuutosten jälkeen. Huhtikuun alussa 1958 Kotkavuoren työmaa oli jo täydessä toiminnassa ja vesilaitos vastasi työmaan virallisesta valvonnasta. Vesitorni valmistui neljä kuukautta etuajassa tavoitteesta. Se otettiin käyttöön helmikuun kolmantena päivänä vuonna 1959. Valmis torni oli 34 metriä korkea, ja sen katon halkaisija oli 42 metriä. Kattotasanne sijaitsi 61 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Tornin vesisäiliö oli kaksiosainen koostuen sisemmästä ja ulommasta säiliöstä. 1980-luvun alussa tornin katolle rakennettiin myös kaksi suurta linkkiantennia puolustusvoimien ja merivartioston käyttöön.
Saarelaisten lisäksi taiteilijat innostuivat
Vaikka vesitorniin ei rakennettu varsinaista yleisölle tarkoitettua näköalatasannetta, kaupunkilaisilla oli mahdollisuus vierailla tornin kattotasanteella Helsinki-päivinä vuosina 1959–1962 sekä Lauttasaaripäivänä 19.9.1965. Lauttasaaren korkeimmalla kohdalla sijaitseva sienenmuotoinen torni herätti laajaa paikallisylpeyttä. 1970-luvulla Lauttasaari-lehti julkaisi ”Tornista katsoen” -palstaa, jossa esiteltiin ajankohtaisia aiheita. Vesitorni esiintyi myös lehden Lauttasaarta kuvaavassa logossa, jossa se kohoaa keskeiseksi elementiksi kaupunginosan siluetissa.
Useat eri alojen taiteilijat löysivät vesitornista inspiraatiota omille teoksilleen. Osmo Harkimon 1960-luvulla valmistuneessa elokuvassa Opus H₂O (Rapsodia vedelle) tornin parveke toimi tanssikohtauksen näyttämönä. Lapinlahden linnut nostivat vesitornin teatterisketsin kuvitteelliseksi tapahtumapaikaksi ”Kuudesti laukeava” -nimisessä komediaohjelmassa vuonna 1992. Helmikuussa vuonna 2000 torni toimi hollantilaisen Harry Hollandsin valoteoksen Water Flower estradina Helsingin Veden 125-vuotisjuhlassa. Valoteoksen päättymisen jälkeen tornin seinille heijastettiin Suomen lipun värit.
50-vuotisjuhla jäi viimeiseksi yleisötapahtumaksi
Lauttasaaren vesitornin virallinen toiminta päättyi vuonna 1996. Toiminnan lopettamisen syynä oli pienentynyt vedenkulutus sekä kehittynyt runkoverkko, josta vettä pystyttiin jakamaan riittävällä paineella myös Lauttasaareen. Tämän jälkeen tornia hyödynnettiin lähinnä antennitornina. Lauttasaari-seura ja Helsingin Vesi järjestivät yhdessä 24.5.2008 Lauttasaaren vesitornin 50-vuotisjuhlat. Tilaisuus jäi Lauttasaaren vesitornin historian viimeiseksi yleisötapahtumaksi.
Torni oli vuosia käyttämättömänä. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto päätti kesällä 2015 sen purkamisesta, ja marraskuussa Lauttasaaren maisema muuttui: vesitornia ei enää ollut.
