Vesimittarien käyttöönotto Helsingissä 1800-luvun lopulla herätti suurta vastustusta kaupunkilaisissa. Asukkaat pelkäsivät vesimittarien kustannusten lankeavan heidän maksettavakseen ja veden hinnan kallistuvan. Asuinkiinteistöt käyttivät tuolloin noin puolet kaikesta vesijohtovedestä, ja tätä kulutusta Vesijohtokonttorin johtaja Carl Gustaf Von Hausen halusi vesimittarien avulla vähentää.
Vesimittarit vakiintuivat käyttöön
Ensimmäiset vesimittarit helsinkiläisiin asuinkiinteistöihin asennettiin vuosina 1891–1892. Toiveet kulutuksen pienenemisestä eivät toteutuneet, mutta vesimittarit vakiintuivat mittaustyökaluna ja helpottivat käytetyn veden laskutusta. Kaupunkilaisten uhkakuvat unohtuivat.
Kaupunkilaisten vedenkulutus sen sijaan jatkoi kasvuaan. Kun vuonna 1892 mittareiden käyttöönottoaikaan vesijohtoveden kulutus oli vuorokaudessa keskimäärin 54 litraa per henkilö, oli vesijohtoveden kulutus vuonna 1936 jo miltei kolminkertaistunut, 146 litraan henkilöä kohden.
Vesimittarit rakennettiin käsityönä mittaripajalla
Vesijohtolaitos oli aloittanut omien vesimittareiden valmistamisen 1930-luvun alussa. Mittareiden kokoaminen tapahtui aluksi täysin käsityönä. Kaikki erilaiset mittarikoot valmistettiin ja koottiin itse vesilaitoksen mittaripajassa Malminkadulla. Vain valuosat tilattiin muualta. Tarkkuustyönä valmistettavien vesimittarien rakentaminen, koneistaminen ja kokoaminen sisälsi useita erityistä ammattiosaamista vaativia vaiheita.
Kirjassa Vettä ja elämää, Helsingin vesihuollon historia 1876–2001, Timo Herranen on haastatellut vuonna 1963 mittarikorjaamolla työskentelyn aloittanutta kelloseppä Teuvo Kallioniemeä. Kallioniemi muisteli, että osalla vanhoista työntekijöistä oli niin järeää ja erikoistunutta ammattiosaamista, ettei kukaan muu mittarikorjaamolla tiennyt, miten työtehtävä tehdään. Esimerkiksi tiivisterenkaan lyöminen pajassa oli työvaihe, jonka ainoastaan yksi vanha työntekijä osasi. Kun hän sattui olemaan lomalla, koko työpaja odotti miehen paluuta.
Esimerkiksi tiivisterenkaan lyöminen pajassa oli työvaihe, jonka ainoastaan yksi vanha työntekijä osasi. Kun hän sattui olemaan lomalla, koko työpaja odotti miehen paluuta.
Vaikka mittarien toimintamekaniikka oli sama, jokainen mittari rakennettiin käsityönä omanlaiseksi. Vesimittarien mittasuhteet saattoivat vaihdella riippuen mittarin sorvarista, joten sorvarien valmistamat osat eivät saaneet mennä keskenään sekaisin. Huolellisesti valmistetut mittarit olivat pitkäikäisiä ja niitä huollettiin 5–8 vuoden välein. Kaikki mittarien osat pyrittiin myös uusiokäyttämään – eikä mikään ihme, sillä esimerkiksi 1970-luvulla valmistettujen mittareiden arvo olisi nykypäivänä useita tuhansia euroja.
Kallioniemen mukaan huoltomiehillä oli myös tapana kirjoittaa mittareiden runkorakenteisiin viestejä ajan historiallisista tapahtumista. Vanhasta mittarista saattoi löytää seuraavan viestin: 1939, Saksa hyökännyt Puolaan. Viestit myös kiersivät, sillä mittareita huollettiin tiuhaan ja käyttöikänsä lopussa olevien mittarien arvokas materiaali kerättiin talteen uusiokäyttöä varten.
Montusta moderneihin tiloihin 1960-luvulla
1960-luku oli kiireistä aikaa vesimittareiden parissa työskenteleville. Vesilaitos päätti muuttaa Malminkadun mittarikorjaamon konepajarakennuksen toisesta kerroksesta Herttoniemen Holkkitielle 1964 vuoden lopussa. Malminkadun montun ahtaat ja epäkäytännölliset tilat vaihtuivat asianmukaisiin ja moderneihin tiloihin. Mittarikorjaamolla oli parhaimmillaan töissä 27 henkilöä monenlaisissa eri tehtävissä. Mittareita valmistettiin, vaihdettiin, huollettiin, tarkastettiin ja puhdistettiin. Teuvo Kallioniemi oli itse ollut mukana melkein jokaisessa työvaiheessa. Pitkän työuransa aikana hän valmisti, huolsi, tarkasti ja tuurasi erilaisissa työtehtävissä.
Mittarikorjaamolla oli parhaimmillaan töissä 27 henkilöä monenlaisissa eri tehtävissä. Mittareita valmistettiin, vaihdettiin, huollettiin, tarkastettiin ja puhdistettiin.
1970-luvun alussa toteutui suuri muutos, kun Helsingin kaupungin vesilaitos uudisti liittymis- ja vedentoimitusehtojaan. Ehtojen muutokset vaikuttivat mittarikorjaamolla työskenteleviin tarkastajiin. Aiemmin vesimittareita luettiin jopa kerran kuussa. Nyt tarkastajien työtoimenkuva muuttui tai työt loppuivat kokonaan, kun uusien ehtojen mukaan vesimittareita käytiin lukemassa enää vain kerran vuodessa.
Vedenkulutuksen kasvu ja lasku
1960–70 lukujen vaihteessa Helsingin kaupungin asukkaiden vedenkulutus nousi hyökyaallon lailla. Kun vuonna 1950 helsinkiläiset olivat kuluttaneet vuorokaudessa 206 litraa vettä henkeä kohden, kulutti vuonna 1973 keskiverto helsinkiläinen jo 420 litraa vuorokaudessa. Samaan aikaan myös Helsingin kaupungin kasvaminen ja vesilinjaverkoston laajeneminen nostivat veden kokonaiskulutusta.
Kaupungin kasvavien lähiöiden upouusiin kerrostaloihin rakennettiin modernit kylpyhuoneet ja wc-tilat. Uusien kerrostalojen lisäksi vanhempien asuntojen saneeraus toi vesijohtoveden saataville miltei kaikille kaupunkilaisille kahdessa vuosikymmenessä. Vuonna 1970 ainoastaan neljässä prosentissa asuntoja ei ollut vesijohtoa ja vain seitsemästä prosentista asuntoja puuttui enää sisävessa.
Vedenkulutuksen kasvun katkaisivat vuonna 1973 puhjennut öljykriisi sekä seuraavana vuonna voimaan tullut ja veden hintaa nostanut jätevesimaksulaki. Vedenkulutus kääntyi voimakkaaseen laskuun, joka on jatkunut näihin päiviin saakka. Vuoteen 1999 mennessä helsinkiläisen käyttämä vesimäärä oli supistunut 225 litraan vuorokaudessa, ja nykyisin pääkaupunkiseudun asukas pärjää päivittäisaskareissaan keskimäärin 130 litralla. Muutos on paljolti teknologian ansiota: vesikalusteet ovat muuttuneet vettä säästäviksi, astianpesukoneet yleistyivät ja nykyaikaiset pesukoneet kuluttavat myös vähemmän vettä. Myös ihmisten suhtautuminen vedenkäyttöön on muuttunut.
Vuoteen 1999 mennessä helsinkiläisen käyttämä vesimäärä oli supistunut 225 litraan vuorokaudessa, ja nykyisin pääkaupunkiseudun asukas pärjää päivittäisaskareissaan keskimäärin 130 litralla.
1970-luvulla alkaneet muutokset vaikuttivat myös mittarikorjaamon arkeen. Pieniä mittareita valmistettiin entistä vähemmän ja osa mittareista tilattiin jo talon ulkopuolelta. Vesilaitoksen omien mittareiden valmistus päättyi kokonaan vuonna 1987.
Etäluenta tuo vedenkulutuksen mittauksen digiaikaan
Lähivuosina vedenkulutusta on mahdollista seurata lähes reaaliaikaisesti koko HSY:n vesijohtoverkostossa sekä myös kiinteistökohtaisesti. HSY siirtyy asiakkaiden vedenkulutuksen mittauksessa vesimittareiden etäluentaan arviolta vuosien 2026–2031 aikana. Etäluettava vesimittari tekee vedenkulutuksen seurannasta ja laskutuksesta helpompaa ja ajantasaisempaa.
Voit käydä arvioimassa omaa vesijalanjälkeäsi ja vedenkulutustasi Vesijalanjälkilaskurissa!
