Vettä ja omaa vedenkäyttöä tulee harvemmin miettineeksi, mutta arki muuttuisi heti vaikeaksi, jos hanasta tulisi saastunutta vettä tai vettä ei tulisi ollenkaan.
Vesihuollon tehtäviin kuuluu veden puhdistaminen ja toimittaminen, mutta myös varautuminen kaikkeen, mikä voisi haitata tai estää puhtaan veden toimittamista. Myös vesihuoltolaki velvoittaa HSY:n laatimaan suunnitelman vesihuollon häiriötilanteisiin varautumisesta ja pitämään sen ajantasaisena.
Päijänne antaa turvaa
Varautuminen on aina ollut osana vesihuollon suunnitelmia. On jouduttu miettimään, miten juomaveden puhtaus ja riittävyys ratkaistaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Onnistuneena varautumisena voi pitää Päijännetunnelin suunnittelua ja toteutusta 1960–80-luvuilla: sen ansiosta pääkaupunkiseudun puhtaan raakaveden saanti on turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Päijänteen vesimassa on niin valtava, että raakavedenlaadun nopeaa heikkenemistä ei tarvitse pelätä. Jos Päijännetunneliin tulisi ongelmia, varavesilähteinä toimisivat Vantaanjoki ja Hiidenvesi.
Nyt varautumisessa lähdetäänkin liikkeelle siitä, että raakaveden kulku Päijänteestä tunnelia pitkin Pitkäkosken vedenpuhdistuslaitokselle turvataan. Kaikki riskit ja uhkakuvat, jotka voisivat vaarantaa veden toimitusta tai sen laatua, yritetään kartoittaa ja niiden toteutuminen ehkäistä tai torjua.
Varajärjestelmien varajärjestelmiä
Osastonjohtaja Veli-Pekka Vuorilehto, joka on toiminut myös vesihuollon toimialan valmiuspäällikkönä, muistelee töihin saapumistaan Helsingin Vedelle vuonna 2003.
”Silloin oli olemassa suunnitelmia vedenpuhdistuksen tuotannon keskittämisestä yhteen vedenpuhdistuslaitokseen. Toisen laitoksen kapasiteettia olisi nostettu niin paljon, että toisen laitoksen olisi voinut jättää pois tuotannosta.”
”Tämän päivän näkökulmasta voidaan olla tyytyväisiä, että nuo ajatukset silloin muuttuivat. Jo 2000-luvun lopussa, ennen HSY:n aikaa, Helsingin veden johto vaihtui ja laitoksella tehtiin uudet investointiohjelmat. Niiden yhteydessä tunnistettiin, että itseasiassa tuotantolaitosten kapasiteettia täytyy kasvattaa merkittävästi, jotta riittävä varmuus tuotannossa säilyy ja pystytään pitkällä aikavälillä vastaamaan veden kulutuksen kasvuun.
Kahden laitoksen saneerauksella ylletään tiettyyn varmuustasoon, ja se viimeinen silaus tulisi sitten kolmannesta laitoksesta, joka siintää tulevaisuuden suunnitelmissa.”
Vuorilehto mainitsee myös, että nykyisin kaikkia asioita mietitään alusta saakka turvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulmasta: kuinka paljon voidaan keskittää ja kuinka paljon hajauttaa? Lisäksi laitoksissa on varajärjestelmiä ja vielä varajärjestelmien varajärjestelmiä. Jos yksi prosessi on pois pelistä, laitos pystyy silti toimimaan ja tuottamaan laadukasta vettä.
”Mitä vähemmän asioita tarvitaan, sitä vähemmän on asioita murehdittavana”
Vedenpuhdistuksen prosesseissa tarvitaan kemikaaleja ja muita tarvikkeita. Vuorilehto kertoo, että vedenpuhdistuslaitoksen haasteena on miettiä, mihin saakka omavaraisuus ja tuotteiden varastointi on järkevää viedä ja missä kohtaa vastuuta voi ottaa joku muu.
Vuorilehdon mielestä omavaraisuuttakin pitäisi miettiä avoimin mielin kauemmas tulevaisuuteen:
”Normaalioloissa toiminnan tehokkuus ja optimointi korostuvat. Kun olosuhteet vaikeutuvat nousevat esiin kysymykset varautumisesta ja omavaraisuuden tasosta. Laitoksen näkökulmasta haasteellista on määrittää oikeasuhteisuuden raja: kuinka paljon on itse varauduttava ja missä vaiheessa voidaan odottaa kansallisen tason ratkaisuja? On aika paljon vaadittu, jos jokaisen toimijan pitää varautua itse kaikkeen. Se ei välttämättä ole järkevin eikä toimivin ratkaisu.”
”Vedenpuhdistus on riippuvaista kemikaaleista, sähköstä, erilaisista muista aineista ja tarvikkeista. Meillä energiaa on pidetty perinteisesti resurssitehokkuuden näkökulmasta kriittisimpänä hyödykkeenä, joten sitä on pitänyt säästää. Entä jos kriittisin asia löytyykin vaikkapa kemikaaleista, joku uusiutumaton raaka-aine? Tätä kokonaisuuden hallintaa haluamme tehostaa ja minimoida riippuvuuksia.
Huoltovarmuudessa korostuu, että mitä vähemmän asioita tarvitaan, sitä vähemmän on asioita murehdittavana. Ja mitä lähempää kaikki saadaan, sitä paremmin asiat ovat omissa käsissä ja kokonaisuutta on helpompaa hallita.”
Uhka- ja vaaratilanteissa toimimista harjoitellaan
Varautumiseen kuuluu myös harjoittelu. Vuorilehto kertoo, että HSY:n työntekijät harjoittelevat häiriötilanteita ja yhteistoimintaa sopimuskumppaneiden, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa enemmän kuin aikaisemmin. Samoin työ- ja turvallisuuskulttuuri on muuttunut siinä, miten tapahtuneita häiriöasioita käydään läpi. Niistä opitaan ja pyritään aina varmistamaan, ettei vastaava toistuisi.
Myös akuutti turvallisuus ja erilaisiin turvallisuhkiin varautuminen on korostunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Teknistä valvontaa ja vartiointia on tehostettu. Nykyisin HSY on myös Supon turvallisuusselvitysasiakas.
Kaikista hienoista asioista ei voi kertoa
HSY:n johdon ja työtekijöiden pitää olla tarkkoina siitä, mitä on lupa kertoa. Veli-Pekka Vuorilehto myöntää, että tilanne on välillä hankala:
”Avoimelle julkiselle toimijalle rajojen miettinen tuo omat haasteensa. Mikä on julkista ja mikä on salaista, mitä voidaan kertoa ja mitä ei. Olemme ylpeitä siitä, mitä teemme, joten haluaisimme tietysti kertoa asioista paljon enemmän kuin voimme. Monia meistä varmasti harmittaa, kun ei ole lupaa kertoa kaikista hienoista asioista, joita me täällä teemme.”
