Espoon Dämmanin vuonna 1967 käyttöön otettua vedenpuhdistuslaitosta uusittiin ja laajennettiin useaan otteeseen. Länsi-Espoon runkovesijohdon valmistuttua vuonna 2016 laitos suljettiin. Puhdistuslaitoksen rakennukset purettiin vuonna 2020, ja laitoksen ympäristöä on sen jälkeen ennallistettu.
Kesätöistä laboratorion päälliköksi
Limnologiaa opiskeleva Matti Löksy tuli vuonna 1988 kesätöihin Dämmanille, jossa hänelle avautui mahdollisuus tehdä pro gradu -tutkielma Espoon vedelle. Kun tutkielma oli valmistunut, pian sen jälkeen Dämmanin vesistölaboratorion päällikkö Anja Frisk jäi eläkkeelle ja Löksy palkattiin hänen tilalleen.
Matti Löksyn työpaikka pysyi Dämmanilla vuoteen 2010 saakka. Hän muistelee omaa aikaansa vedenpuhdistuslaitoksella:
”Vaikka Dämman oli pieni laitos, siellä oli hyvin motivoitunut henkilökunta. Taloudelliset resurssit olivat aika pienet, mutta niillä saatiin isojakin asioita tehtyä. Oli hyvä tekemisen meininki, ja vielä minun aikananikin siellä oli omaa osaavaa henkilökuntaa. Meillä oli paljon osaamista myös asentajapuolella: oli sähkömiehiä, hitsaajia ja putkimiehiä, ja tehtiin itse suuriakin parannusjuttuja. Nykyisin ostopalveluja käytetään paljon enemmän. Espoon Veden aikaan omalla pienellä porukalla tehtiin valtaosa asioista itse.”
Raakavesilähteistä on pidettävä huolta
Espoon vesilaboratorioissa ja vedenpuhdistuslaitoksilla on tehty paljon uraauurtavia kokeiluja ja vesitutkimusta. Näihin lukeutui muun muassa järviveden hapettaminen ja alusveden poisto. Matti Löksy kertoo, millaisilla periaatteilla Espoossa toimittiin:
”Lähdimme siitä ajatuksesta, että saadaksemme mahdollisimman laadukasta vettä vesijohtoverkostoon, prosessi pitää aloittaa raakavesilähteestä. Sen vuoksi järviä hapetettiin. Esimerkiksi Dämmaninjärveä, Nuuksion Pitkäjärveä ja Bodominjärveä hapetettiin ensinnäkin rehevyystason pienentämiseksi. Toinen syy oli mangaani, joka helposti liukenee hapettomissa olosuhteissa järviveteen ja sitä on vedenpuhdistuslaitoksella hyvin vaikea poistaa. Niinpä poistimme sitä jo raakavesilähteestä.”
Matti Löksy selittää vedenpuhdistuslaitoksen toiminnan tarkoitusta näin:
”Vedenpuhdistuslaitoksella on kolme syytä toimia: ensiksikin hygienia pitää saada kuntoon, että vesi on turvallista ja terveellistä juoda. Siinä ei saa olla taudinaiheuttajamikrobeja, eli desinfioinnin pitää olla kunnossa. Toinen asia on se, että veden pitää olla miellyttävää, eikä siinä saa olla humusta. Suomen kaikki järvet ovat humuspitoisia, ja humus pitää saada pois. Kolmas on sitten veden syövyttävyys. Vesi aina jonkin verran syövyttää, mutta se pitää käsitellä vedenpuhdistuslaitoksella sellaiseksi, että se syövyttää putkistoa ja muita vedenkäyttökalusteita mahdollisimman vähän, etteivät asiakkaat saa ruosteista vettä.”
Onko vesi kovaa vai pehmeää?
Suomen järvivesissä on kaikissa humusta ja vain vähän kalkkia. Tämä tarkoittaa, että vedet ovat pehmeitä ja vaativat jälkikäsittelyä, kuten alkalisointia, jolla säädetään pH:ta ja veden kovuutta. pH kuvaa veden happamuutta tai emäksisyyttä. Neutraalin veden pH on 7. Happaman veden pH jää sen alle, ja emäksisen veden pH on puolestaan korkeampi. Vedenpuhdistuksessa pH-arvot vaikuttavat muun muassa saostuskemikaalien käyttöön, vesiputkien ruostumiseen tai tukkeutumiseen ja veden makuun.
Dämmanin laitos oli mukana kehitystyössä, jossa veden syövyttävyyttä onnistuttiin säätelemään hiilidioksidin avulla. Hiilidioksidin käyttö osana vedenpuhdistusprosessia sai alkunsa Espoosta, laajeni sieltä käyttöön muihin vesilaitoksiin ja on edelleen käytössä HSY:n vedenpuhdistuslaitoksilla.
Matti Löksy tarkentaa hiilidioksidin käytön hyötyjä ja avaa pehmeän veden ongelmaa näin:
”Veden kovuus määritellään tarkistamalla, paljonko vedessä on kalsiumia ja magnesiumia. Pehmeässä vedessä niitä on hyvin vähän, jos ollenkaan, kovassa vedessä taas paljon.
Emme tavoittele kovaa vettä vaan sitä, että kovuutta olisi vähän lisää. Siksi lisäämme kalkkia veteen. Tarvitsemme myös hiilidioksidia, jotta veden pH ei nouse liikaa. Kalkki vahvistaa veden kovuutta ja alkaliteettia, mikä vähentää syöpymistä. Haemme kalkin määrässä hyvää keskitietä. Sitä pitää olla sen verran, että putkisto ei syövy eikä tule ruostetta, mutta sitä ei saa olla liikaa, ettei se saostu ja aiheuta kalkkitahroja.”
”Kun veden pH on siinä 8,5 paikkeilla, se ei syövytä putkia. Kovuus ja alkaliteetti on hiilidioksidin ansiosta kohdallaan, kodeissa tulee hanoista kirkasta, puhdasta vettä, joka ei ota ruostetta mukaansa.”
Espoo on kasvanut, asukaskohtainen vedenkulutus ei
Espoon asukasmäärä on kasvanut hurjaa vauhtia 1950-luvun puolivälin 36 000 asukkaasta nykyiseen yli 320 000 asukkaaseen. Löksyn mukaan vesilaitoksellakin yllätyttiin, ettei veden kulutus noussut samassa tahdissa asukasmäärän kanssa vaan alkoi päinvastoin pienentyä:
”Keskimääräinen vedenkulutus, montako litraa henkilöä kohden vuorokaudessa käytetään, on pienentynyt, vaikka asukkaita on tullut lisää. Kaikki koneet kuluttavat paljon vähemmän vettä kuin aikaisemmin. Vessat, vesisysteemit ja suihkut toimivat pienemmällä vesimäärällä. Esimerkiksi kun tiskataan astioita käsin, niin vettä kuluu huimasti enemmän kuin että pestään täysiä koneellisia. Ja toki vesi myös maksaa, sekin on ohjannut säästämään vettä. Elintaso ja mukavuus eivät kärsi siitä, että vettä käyttää järkevästi.”
Dämmanin aika tulee täyteen, vaelluskalat kiittävät
1990-luvun loppuun mennessä Espoon vedenhankinta turvautui enenevissä määrin Päijännetunnelin kautta tulevaan Helsingin Pitkäkosken laitoksen veteen.
Keväällä 2003 valmistui runkojohto Leppävaaran ja Laajalahden välillä, jolloin Espoo siirtyi Päijänteen veden varaan. Osa espoolaisista sai kuitenkin vetensä vuoden 2016 loppuun asti Dämmanilta, jonka raakavesi tuli Nuuksion Pitkäjärvestä.
Vuonna 2016 otettiin käyttöön Länsi-Espoon runkovesijohto, joka yhdisti Helsingin vesijohtoverkon Espoon läntiseen verkostoon. Sen jälkeen kaikkialla Espoossa ja myös osassa Kirkkonummea saatiin Päijänteen vedestä puhdistettua vettä.
Kun päätös Dämmanin vedenpuhdistuslaitoksen sulkemisesta tehtiin vuonna 2016, käynnistettiin myös Dämmanin kalatien suunnittelu. Laitoksen rakennukset purettiin vuonna 2020, ja jo samana vuonna kalatiestä valmistui Gumbölen luonnonmukainen osuus.
Dämmanin kalatie valmistui kokonaisuudessaan syksyllä 2025. Kaloille on näin avattu vaellusreitti mereltä Dämmanin kautta Nuuksion Pitkäjärveen ja sieltä edelleen aina Iso-Parikas ja Ruuhijärveen saakka.
