Hulevedet ovat sade- ja sulamisvesiä, jotka valuvat kaduilta, pihoilta ja pysäköintialueilta viemäriverkkoon, maastoon tai vesistöihin. Helsingin keskustassa ja kantakaupungissa on käytössä sekaviemärit, joissa sekä jäte- että hulevedet johdetaan Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle. Yksittäisiä sekaviemäröityjä alueita on myös Munkkiniemessä, Kulosaaressa ja Herttoniemessä.
Muualla Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa hulevedet ohjataan lähimpiin luonnonvesiin, kuten Longinojaan (Helsinki–Vantaa), Mätäjokeen (Länsi-Helsinki), Monikonpuroon ja Gräsanojaan (Espoo) tai suoraan Suomenlahteen hulevesiviemäreiden kautta.
Sekaviemäröinti oli aikansa ratkaisu
Ensimmäiset viemärit olivat viettoviemäreitä, joissa katujen ja pihojen kuivatusvedet eli hulevedet kulkivat painovoimaisesti kaltevaa viemäriä pitkin lähimpään merenrantaan. Kun vesiklosetteja otettiin käyttöön 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla kiihtyvään tahtiin, johdettiin näiden vedet katujen viemäreihin. Vuonna 1923 Helsinginniemellä oli 45 viemäreiden purkuputkea.
Jätevedenpuhdistus kehittyi hitaasti 1910-luvulta alkaen, ja sekaviemäreitä rakennettiin Helsingissä aina 1930-luvun lopulle saakka. Siksi Helsingin keskusta ja kantakaupunki ovat edelleen pääosin sekaviemäröityä aluetta. Sekaviemäröintialueella kiinteistö johtaa jäteveden ja huleveden erillisillä putkilla sekavesiviemärin liitoskohtaan. Ennen liitoskohtaa jätevesiviemäriputki ja hulevesiviemäriputki yhdistetään ja ne liittyvät HSY:n sekavesiviemäriin.
Sekaviemäreitä on vielä jäljellä noin 200 kilometriä. Määränä se ei kuulosta kovin suurelta, mutta viemäröinnin uusiminen Helsingin keskustassa on erittäin kallista. Katuja ei voida avata laajassa mittakaavassa vain viemäriputkien uusimisen vuoksi. Kun kaduille tehdään muutakin remonttia tai saneerataan vesihuoltoa laajemmin, samalla eriytetään viemäriputket ja uusitaan vesijohdot.
Helsinki oli edelläkävijä erillisviemäröinnin aloituksessa
Suomen kaupungeista Helsinki siirtyi ensimmäisenä erillisviemäröintiin vuonna 1938. Erillisviemäröinnissä jäte- ja sadevedet johdetaan eri paikkoihin. HSY-alueella suurin osa viemäreistä on erillisviemäreitä lukuun ottamatta Helsingin keskustaa ja muutamaa pienempää aluetta. Kun hulevedet ohjataan mereen tai ympäristön lähivesiin, se pienentää puhdistamoon tulevaa vesimäärää ja helpottaa merkittävästi jätevedenpuhdistamon toimintaa.
Jätevedenpuhdistamolle hulevedet ovat ongelma, koska ne viilentävät ja laimentavat jätevettä. Sen seurauksena laitoksen puhdistusteho laskee ja puhdistuksen kustannukset nousevat.
Jätevedenpuhdistamolle hulevedet ovat ongelma, koska ne viilentävät ja laimentavat jätevettä. Sen seurauksena laitoksen puhdistusteho laskee ja puhdistuksen kustannukset nousevat.
1980–90-luvuilla Helsingissä arvioitiin, että jopa kolmannes puhdistamolle tulevasta vedestä oli sade- ja vuotovesiä. Näin on valitettavasti pitkälti edelleen. Hetkittäin rankkasateiden tai lumen sulamisen huippuna voi Viikinmäen ja Blominmäen jätevedenpuhdistamolle tuleva hulevesien osuus olla erittäin suuri – jopa yli puolet kokonaisvirtaamasta.
Sade- ja vuotovesiä on pyritty ohjaamaan suoraan mereen, lähipuroihin ja ojiin myös siksi, että tulvilta ja ylivuodoilta vältyttäisiin. Rankkasateiden aikaan viemäriverkkoon saattaa tulla äkillisesti niin paljon vettä, etteivät jätevedenpumppaamot pysty välittämään sitä eteenpäin. Silloin syntyy ylivuoto, jonka aikana laimeaa puhdistamatonta jätevettä pääsee virtaamaan ympäristöön.
Hulevedet eivät ole aina puhtaita
Kaikki hulevedet miellettiin pitkään puhtaiksi vesiksi, joista vettä saadaan muun muassa kaupunkipuroihin, elävöittämään ympäristöä. Pelkästään eri puolilla Helsingin alueella on yli 20 kaupunkipuroa, jotka laskevat joko suoraan merenlahtiin tai Vantaanjoen kautta mereen.
Sittemmin huomattiin, että hulevedet voivat sisältää runsaasti epäpuhtauksia. Taajama-alueiden kadut, muut väylät, asfaltoidut pysäköintialueet ja rakennusten katot ovat läpäisemättömiä pintoja. Kun kaupungissa sataa, niin kaduilta ja katoilta huuhtoutuu erilaisia epäpuhtauksia viemäriin: liikenteen päästöjä, autojen öljyä, monenlaista pölyä, ruostetta, kotieläinten jätöksiä ja katujen roskia sekä mikromuovia, että metalleja.
Kun kaupungissa sataa, niin kaduilta ja katoilta huuhtoutuu erilaisia epäpuhtauksia viemäriin: liikenteen päästöjä, autojen öljyä, monenlaista pölyä, ruostetta, kotieläinten jätöksiä ja katujen roskia sekä mikromuovia, että metalleja.
Saastuneet valumavedet päätyvät joko hulevesi- tai sekaviemäreihin. Hulevesiviemäreistä vesi päätyy useimmiten käsittelemättömänä luontoon. Lähipurolle ja sen eliöstölle kemiallisesti tai kiintoainepäästöllä saastunut poikkeava hulevesimäärä voi pahimmillaan aiheuttaa paikallisen ympäristötuhon.
Erillisviemäröinti siis helpottaa jätevedenpuhdistamon toimintaa, mutta haastaa paikoin kaupunkivesien kuten purojen vedenlaatua. Tätä ongelmaa ei vielä toistaiseksi ole saatu ratkaistua. Hulevesien laatua seuraavat ja hallitsevat alueen kaupungit.
Suodatuskentät tai kosteikot avuksi
Sademäärien ja rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Samaan aikaan pääkaupunkiseudun täydennysrakentaminen jatkuu ja luonnontilaiset alueet edelleen supistuvat.
Pääkaupunkiseudun kaupungit pyrkivät estämään hulevesien muodostumista paikallisilla ratkaisuilla, joko imeyttämällä hulevettä maaperään tai tonteille istutetun vettä haihduttavan kasvillisuuden avulla. Hulevesi voi kulkea esimerkiksi suodatuskentän, kosteikon tai hulevesialtaan kautta, jolloin veden virtausta hidastetaan ja epäpuhtauksia poistetaan, ennen kuin se päätyy lähijokeen tai puroon.
Minne hulevedet pitäisi tulevaisuudessa ohjata?
Erillisviemäröintiä ja hulevesien käsittelyä on HSY:llä ja kaupungeissa mietitty paljon. HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Mari Heinonen kertoo:
” Se ei ole kaupunkien toimesta mikään yksinkertainen asia ratkaista. Ei voida ajatella, että laitetaan vain erillisviemäröinnissä jätevedet ja hulevedet erilleen. Hulevedet ovat niin isoja vesimassoja, että on oikeasti mietittävä, mihin ne voi purkaa.
Tänä päivänä ymmärretään, että myös huleveden laadulla on suuri merkitys. Sitä ei vielä riittävästi oteta laajemmassa aluesuunnitteluissa huomioon. Veden mukana kaduilta kulkeutuu kiintoaineita, joissa on mikromuoveja, metalleja ja ravinteita.”
Mari Heinonen jatkaa:
Jätevedenpuhdistamot toimivat mainiosti alkuperäisessä tarkoituksessaan, ravinteiden poistossa. Tulevaisuudessa niissäkin kiinnitetään huomiota haitallisten aineiden poistoon. Jatkossa huomiota todennäköisesti kiinnitetään enemmän paikallisiin lähivesistöihin ja keinoihin niiden suojelemiseksi. Hulevesien hallinta on haasteellinen, mutta tärkeä asia ratkaistavaksi.
