HSY valmistaa Helsingin juomaveden Päijänteestä tulevasta vedestä ja vastaa sen hyvästä laadusta. Vesijohtoveden laatua tarkkailee tiiviisti myös Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksikkö. Kaupungilla on myös erillinen ruokamyrkytysselvitystyöryhmä, joka vastaa vesiepidemioiden selvityksestä.
Käytännön valvontaa tekevät kolme tarkastajaa, jotka muiden tehtäviensä ohella huolehtivat lisäksi talousvesitarkastuksista. Lainsäädäntö määrää, että terveydensuojeluviranomaisen täytyy käyttää ruokaviraston hyväksymää, riippumatonta laboratoriota.
Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksikön päällikkö Riikka Åberg kertoo:
”Valvonta on käytännössä sitä, että arvioidaan HSY:n verkostosta otettuja vesituloksia ja niitä mikrobiologisia ja kemiallisia muuttujia, joita siellä on. Viranomaisen täytyy arvioida niitä valvontatietojärjestelmässä ja reagoida siihen, että kaikki valvontatutkimusohjelmaan sisältyvät muuttujat on tutkittu, eikä niissä ole ylityksiä.
Lainsäädäntö säätelee talousvesivalvontaa erittäin tarkkaan: mitä tutkitaan, mikä on laatuvaatimus ja mikä on suositus. Me sitten varmennamme, että verkostovesinäytteenotto on kunnossa ja vaatimusten mukaista.”
Varautumisen merkitys korostuu valvonnassa
Viranomaisvalvonta ei keskity pelkästään näytteiden ottoon ja vedenlaadun valvontaan. Viranomaiset ovat mukana HSY:n riskinarvioinnin varmentamisessa. Vesilaitoksilla täytyy olla riskienhallintaohjelma, jossa on eri osa-alueita lähtien raakavesilähteen riskienhallinnasta laitoksella tapahtuvaan vedenpuhdistusprosessiin ja veden jakelualueen putkistojen valvontaan saakka.
Riikka Åberg kuvaa työtä näin:
”Me arvioimme tarkastuksilla, onko riskienhallintaohjelma vaatimusten mukainen. Sanoisin, että HSY:n osalta valvonta on helppoa, koska heillä on hyvä ammattitaito. Veden laatu on varsin hyvä ja vedenpuhdistusmenetelmät ovat todella kattavat. Mutta koska pääkaupunkiseudulla on niin paljon ihmisiä, viranomaisnäkökulmasta katsoen esimerkiksi vesitornin saastumisen tai massiivisen putkirikon vaikutukset olisivat varsin laajat. Moni voisi sairastua. Silloin riskeihin varautuminen tulee korostetusti esiin: se millaisia keinoja käytetään tiedotuksessa tai onko tarpeen antaa ihmisille kehotus vesien keittämisestä ja niin edelleen.
Näitä tilanteita varten meillä on yhteistoimintaohje, jota ylläpidetään HSY:n, Espoon ja Vantaan terveydensuojeluviranomaisten kanssa. Ohjeistukset kertovat, miten toimitaan missäkin tilanteessa.”
Helmikuussa 2024 Espoon Mäkkylässä sattui päävesijohdon putkirikko, joka kosketti noin sataatuhatta asukasta itäisessä Espoossa, Kauniaisissa ja Länsi-Vantaan Linnaisissa. Riikka Åberg kertoo tapauksen johtaneen myös muutokseen varautumisohjeissa.
”Onneksi pahoja tilanteita ei ole juurikaan ollut. Viimeisin sellainen oli Espoossa, kun runkoputken hajoaminen aiheutti laajat keittokehotukset. Tuolloin syntyi aika paljon keskustelua siitä, että reagoitiinko tarpeeksi nopeasti, ja oliko kaikki viestintäkanavat riittäviä. Se itse asiassa johti siihen, että nyt terveydensuojeluviranomaisellakin on oikeus antaa vaaratiedote.”
Mikä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana?
EU:ssa on juomavesidirektiivi, joka on Suomessakin otettu käyttöön kansallisella lainsäädännöllä ja sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla sekä täsmennetty Valviran ohjeistuksella.
Riikka Åberg kertoo, että EU:n sääntely on lisääntynyt ja tarkentunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurimpana muutoksena hän näkee kuitenkin riskienhallinnan ja uhkiin varautumisen:
”Riskienhallinta ja riskin arviointi on lainsäädännön myötäkin tullut säännönmukaiseksi osaksi HSY:n toimintaa, ja se on laajentunut koko veden hankintaketjuun aina Päijänteestä kuluttajien vesihanaan saakka. HSY on todella paljon kehittänyt riskien arviointia ja riskienhallintaohjelma on aktiivisessa käytössä.
HSY on ollut etunojassa riskien arvioinnissa: arviointia on tehty jo ennen kuin sitä on vaadittu lainsäädännössä. HSY on ollut aktiivinen ja seurannut alaa, ja ihmiset ovat laajasti verkostoituneita. He ovat oivaltaneet tarpeen arvioida riskejä jo hyvissä ajoin.”
