HSY:n vesihuollon toimialajohtaja Mari Heinonen tuli töihin Helsingin Vedelle vuonna 2006. Hän kertoo nähneensä suuren muutoksen työsuojeluasioissa:
”Isoin harppauksin on menty eteenpäin viimeisen 20 vuoden aikana. Sitä ennen nämä asiat ovat olleet useimmiten aikaansa vastaavassa kunnossa ja jopa joltain osin sen alapuolella. Toki työympäristöön liittyviä asioita on yritetty huomioida, ihmisten altistumista ja työperäisiä sairauksia on tutkittu aikansa säädösten mukaisesti. Kun Helsingin rakennusvirastossa aikanaan on Viikinmäen maanalaisia puhdistamoita rakennettu, niin päättäjät ovat kantaneet paljon huolta siitä, miten ihmiset siellä maan alla voivat työskennellä.”
”Kun muistelen omaa jätevedenpuhdistamolle töihin tuloani vuonna 2006, niin siellä oli joillakin vielä ns. vanhan liiton tapa tehdä asioita. Nähtiin, että se oli monesti työntekijän oma vika, jos jotain sattui.
Siinä on tapahtunut näkökulman muutos, ja kyllähän silloin oli jo tehty paljon toimia työturvallisuuden eteen ja sen kehittämiseksi. Esimerkiksi vesihuollon työturvallisuuspäiviä on kehitetty HSY:ssä koko ajan eteenpäin ja ne ovat nousseet koko HSY:n käytänteiksi.”
Kaivanto, tilanne ja olosuhteet ovat aina uniikkeja
HSY:n verkko-osasto huolehtii ympärivuorokautisesti vesijohto- ja viemäriverkostosta ja on HSY:n organisaatiossa kaikista suurin yksittäinen osasto. Jos vesijohtoverkosto jossain kohtaa, vaikka yöllä rikkoutuu, niin osastolta lähtee varallaolossa oleva korjausryhmä liikkeelle. Ryhmän tavoitteena on aina ehtiä nopeasti paikalle, että vesikatko pysyisi mahdollisimman pienenä ja hallittuna, eikä siitä aiheutuisi saastumista verkostoon eikä isoja vahinkoja kiinteistöille tai ympäristöön.
Vaikka historian valossa rakennustöiden ja työn turvallisuuden kehitys näyttää melkoisen hitaalta, Mari Heinonen kertoo, että viime vuosina HSY:n verkko-osastolla on tapahtunut paljon edistystä:
”Meillä on verkkotoiminnoissa saatu hienoa kehitystä aikaiseksi viimeisen kahden, kolmen vuoden aikana. Sehän on mitä haastavin työympäristö, kun tehdään maanrakennustyötä kadulla. Vuodot ovat yllättäviä ja se on olosuhteena hyvin vaativa. Sitä on vaikea standardisoida ja tuoda siihen sellaisia elementtejä kuin laitosympäristöihin, joissa todennäköisemmin pystyy rakentamaan ennakoidumpia protokollia, telineitä tai muita hallintakeinoja, koska olosuhteet ja tilat eivät muutu siellä koko ajan. Mutta se verkoston korjaukseen kaivettu kaivanto on aina uniikki, paikka on uniikki ja tilanne on uniikki. Taivaalta voi tulla vettä, lunta tai räntää, voi olla jäätä tai yön pimeys.”
”Korjaustilanne alkaa yhtäkkisellä ilmoituksella, jota voi jopa verrata pelastuslaitoksen työhön. Kiire on usein se tekijä, joka aiheuttaa onnettomuuksia. Vaikka on toimittava ripeästi, niin se on eri asia kuin toimia kiireessä. Ripeään toimintaan sisältyy ajatus, että hallitset sitä. Kiireessä olet virran vietävänä ja silloin voi sitten sattua ja tapahtua.”
”Paineistetussakin tilanteessa pyritään saamaan korjaustyö tapahtumaan mahdollisimman turvallisesti, vaikka vettä olisi kaikkialla, kiukkuisia ihmisiä ympärillä ja liikenne sakkaisi.”
Asenne ratkaisee
HSY:llä on haluttu vaikuttaa siihen, että jokainen omalla asenteellaan ja käyttäytymisellään kantaa vastuuta itsestään ja työkaveristaan.
Mari Heinonen jatkaa:
”Totta kai me huolehdimme teknisen ympäristön mahdollisimman turvalliseksi, mutta kyllä asenteet pitää jokaisen itse pohtia ja miettiä. Asenteeseen voi ja pitääkin pyrkiä vaikuttamaan, jotta työturvallisuuden viimeinen silaus voidaan tehdä tavoitellen koko ajan nollaa tapaturmaa. Haluaako tulla terveenä töistä kotiin ja turvata työkaverinkin kotiin pääsy ehjänä? Kyllä, minä haluan sitä ja sitoudun siihen.”
Kulttuurin muutos vie oman aikansa
Neljän vesilaitoksen ja YTV:n yhdistyminen vuonna 2010 HSY:ksi toi monta eri työkulttuuria saman katon alle. Työtapojen ja -kulttuurin yhtenäistyminen on vienyt myös aikaa. HSY:n työturvallisuusviikot ovat yksi tapa pitää aihetta esillä ja kouluttaa työntekijöitä.
Vesihuollon toimialalla on viety eteenpäin turvallisuushavaintoja ja niiden määrän nostoa. Mari Heinonen kertoo: ”Se on keino, jolla ajattelua ja asenteita voidaan muuttaa. Kun havainnoit ympäristöä, etsit useimmiten korjaavia havaintoja, mutta teet siitä myös positiivisia havaintoja. Nämä havainnot perkaavat työympäristöä koko ajan turvallisemmaksi ja turvallisemmaksi.”
”Jos katsotaan tilanteita, joissa on tapahtunut jokin isompi onnettomuus, ne ovat tyypillisesti sellaisia, joissa riskit ovat kumuloituneet ja toteutuneet, sattumalta vielä samoihin aikoihin. Osa on riippuvaisia toisistaan, osa ei, mutta yhteissummaksi tulee isompi ja vakavampi onnettomuus. Siksi ei voi vähätellä pieniäkään asioita. Ne saattavat olla isossa roolissa ongelmien korjaamisessa ja onnettomuuksien ehkäisemisessä.”
Päästäänkö työturvallisuusasioissa koskaan tavoitteisiin?
Vaikka työolosuhteet vaihtelevat, aina voi pyrkiä työympäristön kohentamiseen. Täysin nollariskistä työympäristöä ei ole mahdollista saavuttaa, mutta parempaan voi aina pyrkiä ja hallita riskejä suunnitelmallisesti ja oikealla asenteella.
Mari Heinonen peräänkuuluttaa työsuojeluasioissa turnauskestävyyttä:
”Niin kauan, kun meillä sattuu tapaturmia, ei ole mitään syytä hellittää, eikä sittenkään, kun päästään jonain päivänä nollaan tai hyvin lähelle nollaa tapaturmaa.
Aina on uusi päivä. Ei voi löysätä, että nyt kaikki hommat on tehty. Jokainen työtapaturmaton päivä tehdään omanaan. Meillä pitää olla aikamoinen turnauskestävyys. Työkulttuuri ja asenteet muuttuvat pienin askelin. Ehkä joskus voi tulla tilanne, jossa joitain nykyisiä varotoimenpiteitä tai hallintakeinoja ei tarvita. Mutta silloin pitää monen teknisen ratkaisun olla muuttunut, turvallisuuskulttuurin olla todella vahva ja ihmisten osata itse ohjautua vakaasti työturvalliseen toimintaan. Usein myös aika tuo uusia haasteita ja nykyisiäkin arvioidaan uusin silmin. Valmista ei tässä työssä tule, mutta on hienoa seurata kehittymistä.
