Norjalainen Endre Lekve kävi vuonna 1865 tutustumassa Euroopan kaupungeissa toimiviin vedenpuhdistuslaitoksiin ja laati ehdotuksen koko Helsingin kaupungin käsittävästä yhteisestä vesijohdosta. Tämä ehdotus toimi tulevan vesilaitoksen toteutuksen pohjana.
Lekve opiskeli vuosina 1856–1859 Hannoverin polyteknillisessä koulussa, josta Helsingin teknillisen reaalikoulun johtaja A.O. Saelan palkkasi vastavalmistuneen insinöörin opettajaksi Helsinkiin.
Endre Lekvestä tuli näin Helsingin teknillisen reaalikoulun yleisen rakennustaidon ja -tekniikan ensimmäinen opettaja ja ensimmäisen opetussuunnitelman laatija. Lekve toimi opettajana myös Polyteknillisen koulun ja opiston aikana vuosina 1861–1882 ja vastasi kaikesta insinööritieteiden opetuksesta 1861–1879. Silloinen rakennustekniikan tutkinto oli nelivuotinen, ja tutkinnon jälkimmäisiin kahteen vuoteen sisältyi silta-, tie-, rautatie- ja vesirakentamista yhteensä 30 viikkotuntia.
Ensimmäinen tilaustyö johti vesilaitoksen perustamiseen
Vuonna 1865 Lekve sai senaatilta toimeksiannon laatia ehdotus koko Helsingin kaupungin käsittävästä yhteisestä vesijohdosta. Lekven laatima ehdotus sisälsi kaikkiaan 78 sivua, ja se toimi tulevan vesilaitoksen toteutuksen pohjana. Esityksen pohjalta rakennettiin myös Alppilan Linnanmäen ensimmäinen neliskulmainen vesisäiliö vuonna 1876.
Luentoja, siltojen, kattojen ja rautateiden suunnittelua
Lekve tunnettiin karismaattisena henkilönä ja mukaansatempaavana luennoitsijana. Lekven osaaminen oli hyvin laaja-alaista, ja Lekven ansiosta insinööriosasto saavutti suuren suosion opiskelijoiden keskuudessa.
Lekve opetti muun muassa sillanrakennusta ja suunnitteli itsekin siltoja. Suomen ensimmäinen, ja vuonna 1877 valmistunut rautainen ketjuriippusilta Kiviniemen kylässä Sakkolassa oli Lekven suunnittelema. Sillan perustukset valmistettiin betonista, ja se on varhaisimpia esimerkkejä Suomessa, kuinka betonia voidaan käyttää tukevana rakenteena.
Lekve suunnitteli myös taidokkaan puisen ansasrakenteen Kaartin maneesin kattoa varten, Pyhän Laurin kirkon kalorifeerilaitoksen (eli kuuman ilman kiertoon perustuvan lämmitysjärjestelmän) sekä osallistui Riihimäen–Pietarin-radan suunnitteluun. Lisäksi Lekve toimi aktiivisena komiteatyöskentelijänä ja lausunnonantajana. Lekve osallistui muun muassa rakennusten, kanavien, rautateiden ja majakoiden suunnitteluun.
Opettaja jätti pysyvän jäljen
Endre Lekve ja hänen vaimonsa Antonie asettuivat pysyvästi Suomeen. Kun hän kuoli Helsingissä 10. helmikuuta 1882, oppilaat pystyttivät hänen haudalleen muistomerkin ja perustivat hänen nimeään kantavan stipendirahaston.
Ansioitunutta Lekveä on myöhemmin kutsuttu suomalaisen rakennusinsinööritaidon isäksi.
Voit tutustua aiheeseen lisää täällä.
