Keväällä 1875 Helsinkiin saatiin ensimmäisen kerran vesijohtovettä silloisen kaasulaitoksen (nykyisen Postitalon) läheisyyden vesipostiin. Kyse oli kokeilusta, ja vesi oli suodattamatonta jokivettä. Koska pumppuja varten tarvittavia vesiturbiineja ei vielä ollut asennettu paikalleen, pumpuille saatiin voima Vanhankaupungin myllyn vesipyörästä. Syksyllä pumppaus oli lopetettava, sillä myllyn vesipyörää tarvittiin myllykoneiston käyttämiseen. Jauhatuksen jälkeen sää kylmeni ja pakkanen jäädytti ja pysäytti vesipyörän, niin ettei sitä voitu käyttää.
Vesilaitoksen perustaminen
Vesilaitoksen keskeneräiset työt ja turbiinien asennukset saatiin syksyllä 1876 päätökseen ja 3.10.alkaen vesijohtovettä ryhdyttiin pumppaamaan Töölön vuoren (Alppilan) vesisäiliöön, josta se omalla paineellaan virtasi kaupungin alueen putkiverkkoon. Vettä tuli saataville myös paloposteihin tulipalojen sammutusta varten.
1.12.1876 vesijohto avattiin yleiseen vedenjakeluun. Tätä päivämäärää pidetään Helsingin vesilaitoksen virallisena alkamisajankohtana. Vesi oli kuitenkin edelleen suodattamatonta jokivettä. Veden puhdistus aloitettiin seuraavan vuoden heinäkuussa suodatinaltaan valmistuttua.
Vettä saa noutaa vesiposteista
Suurin osa asukkaista sai vesijohtovettä aluksi vain julkisista vesiposteista. Omia vesijohtoja ei kiinteistöihin ollut vielä asennettu, muutamaa taloa lukuun ottamatta. Ensimmäinen vesiposti sijaitsi Albertinkadun ja Bulevardin kulmassa, siitä vettä sai noutaa vain sangoilla. Toinen vesiposti oli Erottajan kaivon vieressä, josta vettä sai hakea myös tynnyreittäin. Tynnyreittäin haettuna vesi oli kuitenkin maksullista. Maksu suoritettiin kaivovahdille läheisestä leipäkaupasta ostettavilla poleteilla. Seuraavana vuonna vesiposteja tuli kaksi lisää ja kaupungin toivomuksesta ne pidettiin auki ympäri vuorokauden.
Ilmoitus sanomalehdissä joulukuun 1. päivänä 1876
”Tämän kautta ilmoitetaan yleisölle, että ensi tulewan joulukuun 1 p:stä alkain wettä kaupungin wesijohdosta tulee annettawaksi:
a) Albertin- ja Bulewardinkatujen kulmassa olewasta wesisuihkusta wastaiseksi koko wuorokauden kuluessa ilmaiseksi, saawilla ja pienemmillä astioilla; sekä
b) Wälitorin kaiwon wieressä olewasta hydrantista, joka päiwä k:lo 7 e. pp.-- 5 j. pp. kun saawista maksetaan 5 p., tynnyristä ja pienemmästä tiinusta 10 p. sekä isommasta tiinusta 15 p., joka maksu on suoritettava paikalla olewalle wahtimiehelle 5 pennin merkeissä, joita saadaan ostaa leipurimestari G. U. Sandbergin leipäpuodista Wälitorin warrella.
Paitsi sitä ilmoitetaan niille henkilöille, jotka antawat kaupungin wesijohdosta johdattaa torwia taloihinsa ja nyt tahtowat saada wettä wesijohdosta, että, jos ei niin wielä ole tapahtunut, ilmoitus sitä warten on tehtäwä Wesijohdon-insinöörille R. Huberille (Andreankatu N:o 26).
Helsingissä, 28 p:nä Marraskuuta 1876.
W. t. Wesijohtohallitus.”
Lue lisää aiheesta Vesijohto Helsinkiin
Jos aihe kiinnostaa enemmän, löydät lisätietoa täältä:
